Eilen oli todellinen ottelu kertun kanssa! Rupesin ratsastamaan sitä tavalliseen tyyliin, eli ensin reipasta ravia, sitten vähän voltteja ja sit laukkaa isolla ympyrällä. En huomannut volteissa vielä mitään muuta kuin sen, että se oli hiukan vahva. Lähin kuitenkin laukkaamaan, kun yleensä kertulla on tapana ratsastaessa herkistyä.... Mutta toisin kävi. Se oli laukassa NIIN vahva ja jäykkä että välillä oli pakko kävellä, kun en jaksanut enää vetää vastaan. Se vaihteli itsestään suuntaa, pienensi ja suurensi ympyrää, eikä pohkeella tai ohjalla ollut mitään vaikutusta siihen minne se itseään milloinkin käänteli ja mitä vauhtia... Päätin aloittaa työn alusta asti, käynnistä. Siinä sitten käveltiin pientä kahdeksikkoa niin kauan että se suostui kävelemään rauhallisesti ja taipumaan molempiin suuntiin. Sitten otettiin uudestaan laukkaa, ja se meni ihan ok molempiin suuntiin, sitten vielä lopuksi ravitaivuttelua ja näin siitä tuli taas oma mukava itsensä!
Oli kyllä niin rankkaa että meinas itku päästä jossain kohtaa... Vahingosta viisastuneena teen tänään hyvät alkuverkat ennen laukkaa, uskoisin eilisen hankaluuden johtuvan siitä etten ratsastanut Kerttua tarpeeksi notkeaksi ravissa ennen laukkaa.
Kerberalla on myös tosi ikävä haava turvassa. Se oli jo pelkkä pieni rupi, kun lähin käymään varkaudessa mutta nyt se oli uudestaan revennyt. Täytyy nyt vaan muistaa sitä huuhdella ja puhdistaa, niin eiköhän se siitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti